Lapsen suru ja hautajaiset

Suru ja kuolema koskettavat yhtälailla lasta kuin aikuista. Usein aikuiset suojelevat lasta surulta ja muilta ikäviltä tunteilta. Kuoleman sattuessa lapsen on tärkeää saada surra, tuntea erilaisia tuntemuksia ja ennen kaikkea tulla kuulluksi.

Lapset eivät välttämättä osaa ilmaista surua selkeästi. Lapsi saattaa olla levoton, ärtynyt tai kiukkuinen. Hän ei halua syödä eikä uni maistu. (Ranssi-Matikainen & Juvonen 2002,35.) Lapsi tarvitsee paljon aikuisen läsnäoloa ja lohdutusta.

Jokainen lapsi suree eri tavoin. Menetyksen keskellä osa lapsista saattaa käyttäytyä hyvinkin reippaasti, mutta silti samanaikaisesti surra. Reippaudellaan lapset niin sanotusti säästävät aikuista surulta.

Lapsen surua ei tulisi koskaan tukahduttaa. Tällöin suru jää käsittelemättä ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia myöhemmässä elämässä. Mikäli sanoja ei löydy, voi lapsen kanssa toiminnallisen tekemisen kautta käsitellä menetystä, kuten esim. piirtäen tai leikkien. Lapsi voi esimerkiksi piirtää arkun sisälle jätettävän piirustuksen.

Lapsen saattaa olla hyvä sallia olla mukana hautajaisissa suremassa läheistään. Lapsella voi olla oma pieni kukkakimppu, jolla jättää viimeinen tervehdys.

Hautaustoimistojen Liitto r.y. julkaisi vuonna 2002 lastenkirjan hautauskulttuurin vaalimiseksi. Kirjan avulla kuolemaa käsitellään valoisasti, lapsen kannalta ymmärrettävästi, mutta silti totuuden mukaisesti. Aikuinen voi yhdessä lapsen kanssa kirjaa lukien käydä läpi kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Kirja kertoo ymmärrettävästi lapselle, mitä kaikkea tapahtuu, kun hautajaisia järjestellään. Hautaustoimistostamme oli kirjaprojektissa mukana silloinen Hautaustoimistojen Liitto r.y.:n puheenjohtaja Pirjo Aaltonen.

Lähde: Ranssi-Matikainen, Hanna&  Juvonen, Riikka (2002)  Jospa Ukki nukkuukin.

Asiantuntijoina psykoanalyytikko Pirkko Siltala ja lastenpsykiatrin erikoislääkäri Liisa Hisinger.